Emme ajattele itseämme uuteen tapaan elää. Sen sijaan elämme itsemme uuteen tapaan ajatella. – Richard Rorty – What the Mystics know
Mystiikkaa kansan syviin riveihin!
Satsangilla tarkoitetaan totuuden äärellä olemista. En ole moneen vuoteen ollut Suomen ulkopuolella, mutta intuitioni lähetti minut Irlantiin totuuden äärelle. Tiennäyttäjänä oli entinen traptistimunkki ja buddhalaisissa luostareissa vuosia aikaansa viettänyt Francis Bennet.
Menin Satsangiin Tipperaryyn, keski Irlantiin, avoimin mielin. Mystiikka on kiehtonut minua jo vuosia. Mielestäni mystiikkaa on aivan turhaan mystifioitu. Tavallisen, modernin ihmisen, elämä voi aueta aivan uudella tavalla, kun lähtee katsomaan todellisuutta mystikon silmin. Kristillinen mystiikan ei mielestäni pitäisi olla vain teologien huvia, vaan mystiikka olisi demystifioitava kansan syviin riveihin parantamaan ihmisten elämänlaatua. Siinä on paljon yhteneväisyyksiä buddhalaiseen filosofiaan, ja ne ovatkin helposti rinnastettavissa ja jopa yhdistettävissä.
Mystiikka merkitsee minulle yksinkertaisesti sitä, että antaudun tähän hetkeen, esimerkiksi rukoilemalla, mietiskelemällä ja meditoimalla. Yritän näin saada yhteyden yksilöllisen minuuden takana olevaan olemisen yliyksilölliseen perustaan, Jumalaan (jos sitä Jumalaksi haluaa kutsua). Vähitellen koko elämäni voi muuttua antautumiseksi, mietiskeleväksi elämänkäytännöiksi. Jos yhteys syntyy, se ei synny minun tahdostani vaan antautumisesta ja armosta.

Olin nähnyt muutaman videon Francis Bennetistä, ja hänen ajatuksensa kolahtivat. Luultavasti erityisesti siksi, että hän ylittää uskontojen välisiä raja-aitoja. Uskonnot ovat hänelle kaikki samaan puun eri oksastoja, aivan niin kuin minullekin. Vierailuni Irlantiin oli inspiroiva, joten sain siemeniä luultavasti pitkäänkin mietiskelyyn.
Seuraavat satunnaiset ajatukset, ovat mieleeni tarttuneita Bennetin ajatuksia, yhdistyneenä omiini. Pyrin mietiskelemään hänen ajatuksiaan eläviksi kirjoittaen, peilaten niitä sydämeeni, ja joihinkin muihin ajattelijoihin. Vastuu teologisista mahdollisista ajattelun virheistä ja vääristymistä on siis minun, ei Bennetin aikaansaannoksia.
Kohti jumalyhteyttä ja virtaavaa minuutta
Bennet näkee sekä Buddhan että Jeesuksen valaistuneina ihmisinä, ”Jumalan poikina”. Me kaikki olemme Jumalan lapsia, poikia ja tyttöjä, kun saavutamme yhteyden elämämme perustaan; kasvamme jumalyhteyteen, hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon. Jumala puolestaan on koko aidon olemisemme yhteinen yliyksilöllinen perusta, se mikä on yhteistä meissä kaikissa luontokappaleissa, kun elämme omaa luontoamme todeksi.
Bennet tuntee myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka eivät pysty käyttämään sanaa Jumala, koska monet uskonnolliset liikkeet ovat omilla uskomuksillaan pilanneet sanan mainetta. Jos ”Jumala” sana ei istu suuhusi, sinun ei tarvitse sitä käyttää. Voit puhua Jumalan sijaan vaikkapa olemisen perustustasta tai elämästä, universumista tai vaikkapa elämän mysteeristä.

Bennetin mukaan Jumalaa on itseasiassa mahdotonta pukea sanoiksi, koska se ei ole mikään konkreettinen esine tai asia. Sana osoittaa johonkin, josta tulet tietoiseksi, kun löydät kokemukselliseti yhteytesi siihen. Löydät sen eläen yhteydessä siihen, eikä sitä voi sanoin selittää. Ajattele, että joutuisit selittämään jollekulle ihmisille, mitä on keltainen. Voit ainoastaan sanoa, että aurinko on keltainen ja kukka on keltainen, mutta et voi purkaa sanaa konkretiaksi, muuta kuin viittamalla sen fysikaalisiin ominaisuuksiin keltaisuuskokemuksiin ja asioihin, jotka ovat keltaisia. Keltainen täytyy itse kokea, jotta tietää mitä se on.
Kun meillä on Jumal-yhteys, elämme läsnäolevaa elämää. Löydämme olemiseen vakauden ja keskuksemme. Toteutamme itseämme luonnollisena osana suurempaa Jumalan tahtoa, läsnäolevasti. Emme elä egokeskeistä elämää vaan elämme yhteydessä Jumalaan, keskittyneenä tähän hetkeen.
Egokeskeinen elämä ja hyväksyvästi läsnäoleva elämä ovat Bennetin mukaan toistensa vastakohtia. Egokeskeinen elämäntapa läpäisee koko materialistisen kulttuurimme. Bennetin mukaan egomme ei koskaan kuole, egokeskeinen narsisimimme voi sen sijaan kuolla tässä hetkessä olemisen taitojen kautta.
Juuri näin minäkin olen ajatellut. Kaikilla ihmisillä on ego, joka muodostuu erilaisista elämän varrella oppimmistamme käyttäytymismalleista. Kun olemme yhteydessä olemisen perustaan, egomme tilat virtaavat vapaasti, suhteessa tilanteeseen, emmekä takerru kiinni vanhoihin toimimattomiin tiloihin ja niiden uskomuksiin. Voimme löytää itsestämme joustavuuden, tilojen vapaan virtaavuuden ja luovia tiloja. Emme takkerru epäajankohtaisiin tiloihimme, jotka yrittävät muokata todellisuutta tahtomme, vanhojen uskomustemme, mukaiseksi. Päivitämme joka päivä läsnä olevassa elämäntavassa itseämme uuteen elämään.
Egokeskeistä elämää on se, että luokittelemme asioita vanhojen uskomustemme mukaisesti, asioihin, joista emme pidä ja asioihin joista pidämme. Sitten yritämme muuttaa ympärillämme olevia ihmisiä ja maailmaa tykkäämisluokkiemme mukaisiksi. Emme hyväksy todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan yritämme jatkuvasti muuttaa sitä takertuen oppimiimme kulttuurisiin mieltymyksiimme.
Egokeskeisessä eläessämme elämme jatkuvassa jännitystilassa. On kuin puristaisit koko ajan hiekkaa kädessäsi. Joudut käyttämään jatkuvasti energiaasi, pitääksesi keinotekoista rakenelmaasi kasassa, joka kuitenkin pursuaa sormien lomitse. Läsnäolevassa elämässä egosi ei kuole, sen sijaan oma egokeskeinen narsisimisi vähenee. Muutut yhä enemmän kontemplatiivisen elämäntapasi kautta inhimilliseksi virtaavaksi humaaniksi olevaiseksi (human being). Läsnäolevassa elämässä egosi on joustava ja hyvin toimiva, ja egokeskeisessä elämässä se on energiaa syövä, jäykkä ja huonosti toimiva.
Ihmiselämä on kuin vesiputous. Monet ovat käyneet Niagaran putouksilla ja todennäköisesti jopa sadattuhannet, ehkä jopa miljoonat ihmiset, ovat ottaneet siitä kuvia. Jokainen kuva putouksesta on erilainen, koska siinä ei koskaan virtaa sama vesi samalla tavoin. Olet itse samanlainen virtaava minuus. Olet jakuvassa muutoksen tilassa. Kun katsot menneisyytesi valokuvakansioita, jokaisesta valokuvasta katsoo erilainen sinä. Läsnäolevassa elämisessä tulet tietoiseksi kaiken elämän virtaavuudesta ja kiertokulusta, etkä jää totunnaisten mielesi tapojen vangiksi.
Budhhalaisuudessa puhutaan itsen tiedostamisesta (self-realization). Sillä tarkoitetaan sitä, että löydät sen minuuden, joka on aina ollut sinussa, mutta jonka mielesi totunnaiset tavat ovat piilottaneet. Oman itsesi löytäminen on siis pikemminkin vähennyslaskua kuin yhteenlaskua. Opettelet meditoimalla ja mietiskelemällä pois mielesi jäykistä tavoista ja saavutat yhteytesi yliyksilölliseen olemisesi perustaan.
++++
Satsang kokemus oli Irlannissa oli hieno kokemus. Mahtavaa seuraa, kauniita maisemia ja hyvää kasvisruokaa! Jos Irlannin Satsangit kiinnostavat niin täältä löytyy heidän facebook-ryhmänsä. Oli huippu juttu saada hengen ruokaa ja tutustua samalla irlantilaisiin ihmisiin.