Mystikon kristillistä mietiskelyä – tee elämästäsi rukous!

Ruumiisi on sielusi. Se on sekä kohtaamisen että antautumisen paikka – Richard Rohr, What the Mystics Know

Minäkö mystikko?

Kristillisessä mystiikassa on wikipedian mukaan lukuisia yhteneviä piirteitä muiden uskontojen mystiikkojen kanssa ja tämän vuoksi sitä on pidetty merkittävänä ekumenian ja uskontojen välisen dialogin välineenä.  Juuri siksi mystiikka kiinnostaa minua.

Mystiikka on avainasemassa, jos globaalina ihmiskuntana haluamme siirtyä moniuskonnolliseen tietoisen hyväksyvän läsnäolon aikaan.  Haluan kristinuskon ystävänä ammentaa yliyksilöllistä ja -historiallista henkisyyttä omasta kristillisestä perinteestämme, mutta haluan ylittää samalla uskontojen välisiä raja-aitoja. Lisäksi Wikipediassa mystiikan kohdalla mainitaan, että mystikko irrottautuu  kaikesta: omaisuudesta, ajatuksista, käsitteistä, olemisesta, ei-olemisesta ja jopa turvallisuudesta.

Tavallaan elin ensimmäisen syöpäni jälkeen muutamia vuosia  jonkinlaista mystikon elämää. Sairauteni, ensimmäinen syöpäni,  pisti sisäisen maailmani kaaoksen ja kutsui minutKuka minä olen?” kysymyksen äärelle.  Muutin ruuhka-Suomesta Kuhmoon, Kuumun kylään. Avauduin hiljaisuudelle ja lähdin tutkimaan itseäni mietiskelevästi. Palasin ulkonaisesti alkeellisten ja yksinkertaisen elämän perusasioiden äärelle. Elin elämää ränsistyneessä talossa, keskellä kuhmolaisia korpisoita. Taloomme ei tullut kolmeen ensimmäiseen vuoteen vettä edes sisään.   Lämmittimme saunan ja pesimme itsemme ja tiskit siellä.  Yövyimme ja pyykkäsimme välillä isännän veljen luona Kuhmon keskustassa huoneessa, johon oli oma sisäänkäynti autotallin kautta. Tein muutaman päivän viikossa kliinisiä töitä, jolla elimme. Enimmäkseen elinnunnan elämää” – mietiskelin kirjoittaen.

Kyllä, olen omalla tavallani mystikko. Jokainen meistä voi olla sitä, kun avaa yhteytensä olemisensa perustaan.

1930263_21260174374_7865_n

Sören Kierkegaardin leikillinen ja suhteellinen minuus

Keskeinen osa kristillistä mietiskelevää, kontemplatiivista rukoilua, on oman minuuden tutkiminen,  jumalyhteydeneli oman olemisen perustan löytäminen.  Mietiskelyni täällä Kuumun nunnankammiossani muistutti oikeastaan tunnetun teologin ja filosofin Sören Kierkegaardin mietiskelymenetelmää.  Sören Kierkegaardin lähes koko tuotanto oli yhtä suurta kieroittaen tapahtunutta mietiskelevää rukousta.  Kierkegaard rakensi yhteytensä olemisensa perustaan alterminuuksiensa tuottamalle luovalle prosessille ja sen tuotamalle elämänfilosofiselle oivallukselle. Hän nimesi parikymmentä eri altertilaansa, jonka kautta lähestyi perimmäistä olemista.  Kierkegaard sen oivalsi: Olemme suhteellisia ja jatkuvasti eläviä ja muuttuvia minuuksia. Sören Kierkegaardin alterminuuksia oli mm. Johannes de Silentio, Viktor Emerita, Johannes Climacus,Anti-Climacus, Constantin Contantinus.

 

Edellissä blogissani kirjoitin  siitä, kuinka selaillessasi valokuvakansiota itsestäsi, voit jokaisessa valokuvassa nähdä erilaisen itsesi. Voit lähteä kehittämään sisäisyyttäsi nimeämällä eri-ikäisiä ja eri tavalla tuntevia ja ajattelevia minuuksiasi, ”alterminuuksiasi”. Avaudut niiden väliselle spontaanille näytelmälle, ja samalla suhteelliselle itseydellesi.  Voit uteliaalla, leikkivällä ja luovalla tavalla tutkia omaa sisätodellisuuttasi. Tämä prosessi ikään kuin irrottaa sinut jäykistä uskomuksistasi, ja kuljettaa sinut kohden olemisen perustaa, ”jumalyhteyttä”,  tietoisuutta ilman käsitteittä (non-conceptual awareness).  Olin kirjoittaessani mm.  masentunut Rouva Otsaryppy, touhukas emäntä Martta, Sören Kierkegaardin rakastettu Regine, feministinen Simone, Tiedemies, epäilevä Tuomas ja ylimielinen ja ahne herra Arrogantus. Mietiskely omalla tavallaan voi olla paluuta leikkikouluun, lapsen tapaan olla läsnä. Lasten on taivasten valtakunta.

Tietetämättömyyden ja unohduksen pilvet

Meditaatiolla ja mietiskelyllä pyrimme löytämään yhteytemme olemisemme perustaan, Jumalaan, siihen olemisemme osaan, joka on kaiken käsitteellisen ajattelumme ulkopuolella. Tämä olemisemme on sekä henkisen vakautemme että luovuutemme lähde. Se on meissä jokaisessa olemassa, olemme vain sen unohtaneet, se on kätkeytyneenä Tietämättömyyden pilven taakse.

Irlannin Satsangissa Francis Bennet kehoitti meitä rukoilemaan mietiskelevästi tavalla, joka sopii meille, eikä tavalla jolla meidänkuuluisi rukoilla”. Rukoilu on tapasi löytää yhteys olemisen perustaan.  Mystiikka on  oman rukoilemisen tapasi kehittämistä. Tätä on vaikea kaikkien ymmärtää elämäntavassamme, jossa kaikki yritetään standardisoida näyttöön perustuviksi menetelmiksi.  Tie jumalyhteyteen, oman olemisesi perustaan on ainutkertainen polkusi. Voit oppia muiltamystikoiltaja tavallisilta kansalaisilta asioita ja saat heitä peilinä käyttäessäsi aavistuksia omasta polustasi. Joudut viime kädessä mietiskelysi polun itse kulkemaan, omaa reittiäsi pitkin. Tie ei ole tahtomme varassa, vaan se syntyy antautumisesta ja armosta.

Franicis Bennett kertoi, että ehkä suurin opettaja hänelle oli eräs syöpään sairastunut, kuolemaa tekevä suhteellisen nuori nainen  (Bennett on ollut yli seitsemänkymmenen kuolevan ihmisen sängyn äärellä.).  Naisen syöpä ja kirurgiset toimenpiteet olivat vieneet kokonaan hänen alakasvonsa. Sängystä Francista katsoi nainen, jonka kasvottomuus oli kätketty huivin taakse.  Häntä tuijotti kuulemma peitettyjen kasvojen takaa kerta toisensa jälkeen vain kaksi äärimmäisen kaunista silmää. Nainen kommunikoi ainoastaan kirjoittamalla.  Vierailujen alussa nainen oli täynnä vihaa.  Joka kerta hän huusi  Bennettille paperillaMiksi minä?”. Nainen oli kahden pienen lapsen äiti ja tunsi suurta katkeruutta ja ahdistusta pian tulevasta kuolemastansa.  Usean viikon ajan Bennett kävi hänen vuoteen vierellä, ja yhtenä kirkkaana päivän tunnelma oli täysin muuttunut sairaan naisen huoneessa.  Siellä vallitsi suuri levollisuus ja rauha.  Nainen kirjoitti paperille, että hänen päässään oli vain yhtäkkiä tapahtunut jotakin. KysymyksenMiksi minä?” oli korvannutMiksi en minä?”.  Tämän jälkeen huoneessa vallitsi joka kerta jonkinlainen pyhä tunnelma, valo ja  rakkaudellisuus. Nainen oli antautunut kärsimykselle.  Meditaatio onkin Bennettin mukaan juuri tätä.  Antautumista.  Kristuksen kuolema ristillä on symbolinen antautumisen kärsimysnäytelmä.

Itse koen olevani onnekas, kun olen tässä entistä vitaalimpana, elävämpänä ja voimaantuneempana kahden syöpädiagnoosin jälkeen.  Melanooman jälkeen olin hetken kuoleman kauhukuvien keskellä, mutta ennen kuin vielä edes varmasti tiesin, että syöpä ei ole levinnyt, löysin levon mielikuvista, joissa lepäsin Jumalan kämmenellä.  Antauduin kärsimykselleni etsin levon mielikuvieni avulla, joilla tuntui olevan yhteys olemiseni perustaan.

dscn0717

Francis Bennetin Satsangissa avasimme yhteyttämme olemisemme perustaan Tietämättömyyden pilvi- mietiskelyllä.  Harjoituksessa hiljennyimme mielikuviin, joissa asetuimme tietämättömyyden pilven äärelle. Mielikuvissamme ammuimme nuolella tietämättömyyden pilveä valitsemallamme sanalla. Ei käsitteellinen olemisen perusta kun on kätkettynä tietämättömyyden pilven taakse. Minulle nuolena oli saonta ”Vain armosta”.  Aina kun muita ajatuksia nousi mieleeni, siirsin ne mielikuvin toiseen pilveen,  Unohduksen pilveen.  Kirkko ja kaupunki lehdestä löytyy googlaamallaAntaumuksen rukous”. Se tarjoaa hyvät ohjeet Tietämättömyyden pilvi -mietiskelylle.

Varo spirituaalista materialismia!

Francis Bennett varoitti Satsangissaan supirituaalisesta materialismista.  On päivän selvää, etteivät kaikki uskonnollisuutta taikka meditaatiota jopa tuhansia tunteja harjoittaneet ihmiset ole vapautuneet ego-keskeisyydestä. Uskontoja ja niiden hengellisiä harjoitteiteita, siinä missä tiedettäkin, on kautta aikojen käytetty oman egon pönkittämiseen.  Bennett kertoi nähneensä useita ahkeria meditoijia, jotka eivät ole henkisessä kasvussansa päässeet yhtä mihinkään.  He vain kasvattavat kokemuksellaan ja  tiedollaan omaa hierarkkista tai taloudellista asemaansa.

Käyn jatkuvasti itseni kanssa kamppailua siitä, onko niin, että henkisillä harjoituksilla pönkitän huomionhakuista egoani, vaan yritänkö aidosti välittää henkisellä kasvullani hyvää ja rakkautta ympärilleni ja tuleville sukupolville. Tutkimusretkellä omaan itseen ei tavoitella tietenkään egokeskeistä elämää, vaan toisia luontokappaleita palvelevaa hyväksyvästi läsnäolevaa, rakkaudellista,  elämäntapaa. Tällöin koko elämästäsi voi tulla parhaimmillaan tulla, ainakin hetkiksi, yhtä suurta mietiskelevää rukousta.


#tietoinen hyväksyvä läsnäolo #mindfulness #kristillisyys #mystiikka

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s